Gay Pride 50-vuotisjuhlat Münchenissä

Gay Pride 50-vuotisjuhlat Münchenissä

Pride-päivä (tai viikko) on Saksassa nimeltään Cristopher Street Day. Nimi viittaa katuun New Yorkissa, jossa 50 vuotta sitten Stonewall Inn ravintolassa ja sen edustan mellakoista koko Gay Pride -liike sai alkunsa. Gay Pride 50-vuotisjuhlat Münchenissä pidettiin Christopher Street Dayn merkeissä. Liikkeen koko viisikymmenvuotinen historia oli hyvin näkyvillä lähes neljä tuntia kestäneen kulkueen eri osissa. Koko marssin pituus oli yli neljä kilometriä Münchenin ydinkeskustan ympäri.

Kuvamateriaalia tapahtumasta julkaisen pikkuhiljaa Instagram-tilini kautta. Instgram

Henkilökohtaisesti tällaiselle pienen lappilaisen kylän pojalle, joka on tottunut koko elämänsä pitämään homoutensa vakan alla, kymmenien tuhansien ihmisten iloinen ja lämminhenkinen tapahtuma on aina yhtä mieltä lämmittävä kokemus. Kukaan ei kyräillyt tai näyttänyt hapanta naamaa, ajoittaisista rankkasadekuuroista huolimatta. Münchenin julkinen liikenne oli sonnustautunut jo edellisenä viikonloppuna sateenkaarilippuihin sekä viireihin. Tapahtumapäivänä sateenkaari oli luonnollisesti näkyvästi esillä kaikkialla, osallistujien supersankariviitoista kulttuurirakennusten lippusalkoihin. Useat suuret yritykset ja toimijat olivat myös kulkueessa näkyvästi mukana, alkaen BMW:stä ja Disneystä aina FC Bayern-Münchenin edustukseen. Koko osallistujalista on täällä: CSD Politparade

Enemmän kuin yksi viikko

Parasta kaikessa on kuitenki se, että Gay Pride 50-vuotisjuhlat Münchenissä eivät jää vain yhteen teemaviikkoon, vaan lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri kantaa kaupungissa myös tämän yhden viikon yli. Huomasimme sen jo heti tänne muuttaessa. Vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki ei vielä silloin ollut Saksassa voimassa, kaupungin viranomaiset ja eri yritysten edustajat puhuttelivat meitä avioparina poikkeuksetta. Kukaan ei missään vaiheessa nostanut edes kulmakarvaansa. Siinä mielessä tämä kaupunki on kyllä omanlaisensa kupla muutoin konservatiivisen Baijerin sydämessä. Tosin tilanne on ollut samanlainen jo ainakin 1918 vallankumouksesta lähtien.

Erityistä huomiota kiinnitin tapahtumaan osallistuneeseen suureen määrään nuoria, osa LGBTQ+ identifioituvia ja osa ns. liittolaisia. Erityisesti transnuoret tuntuivat olleen tällä kertaa näkyvämmin esillä kuin aikaisemmin. Mikä on mielestäni yksiselitteisen positiivista. Heidän kanssaan marssiessa ei voi kuin ajatella, että parempaan päin mennään joka askeleella.

Voit joko kommentoida tätä tekstiä suoraan tai lähettää minulle viestin Ota yhteyttä -lomakkeen kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: